Klassinen hieronta on yksi tunnetuimmista ja tutkituimmista kehonhoidon muodoista. Se on käsin tehtävää pehmytkudoskäsittelyä, joka tähtää lihasten rentouttamiseen, kivun ja stressin lievittämiseen ja verenkierron parantamiseen.
Hieronnan juuret ulottuvat tuhansien vuosien taakse, muun muassa Kiinaan, Egyptiin ja antiikin Kreikkaan, joissa kosketusta käytettiin sekä parantamiseen että kehon huoltamiseen. Nykyinen länsimainen klassinen hieronta pohjautuu pitkälti ruotsalaisen lääkärin Per Henrik Lingin 1800-luvulla kehittämään järjestelmään, minkä vuoksi englanniksi käytetäänkin usein nimitystä "Swedish massage".
Klassinen hieronta koostuu useista eri tekniikoista, kuten sivelyistä, hankauksista, puserteluista, taputteluista ja täristyksistä. Pääosin otteet kuulostavat siltä kuin ne tuntuvatkin, ja valtaosa eri hierontatyypeistä perustuu näihin tekniikoihin tai niiden variaatioihin. Näitä yhdistellään yksilöllisesti asiakkaan tarpeiden sekä hoidettavan alueen mukaan. Hoidon rytmi voi olla rauhallinen ja palauttava tai voimakkaampi ja avaava, usein sopivassa suhteessa molempia. Otteita voidaan toteuttaa eri suuntiin, ja hieronnan yhteydessä voidaan parantaa nivelten liikkuvuutta myös esimerkiksi venytyksillä ja nivelten mobilisaatiolla.
Fysiologisesti klassinen hieronta vaikuttaa erityisesti verenkiertoon ja lymfanesteen liikkeeseen, mikä auttaa kehoa poistamaan aineenvaihdunnan sivutuotteita. Verenkierron vilkastuminen lisää lämpöä käsiteltävällä alueella, ja auttaa manuaalisen käsittelyn kanssa rentouttamaan kireitä lihassäikeitä. Lihasten elastisuus paranee, kiputilat voivat lievittyä ja liikkuvuus lisääntyä. Samalla parasympaattinen hermosto aktivoituu ja keho siirtyy tilaan, jossa palautuminen mahdollistuu.