Suomalainen metsäsuhde - Mitä metsä voi opettaa?

Miltä metsä tuoksuu sateen jälkeen? Millaisia tuntemuksia herättää vehreän sammaleen koskettaminen, tuulen humina puiden latvuksissa tai mättäiden peittämä metsämaa askelten alla?

Monelle suomalaiselle nämä ovat tuttuja kokemuksia, joihin liittyy muistoja, tunteita ja turvaa.

Enemmän kuin puita

Suomalaiselle metsä on harvoin vain puita. Se voi olla paikka hiljentyä ja rauhoittua, kerätä luonnonantimia, paikka tehdä töitä tai paikka johon liittyy lapsuuden leikkimuistoja. Varmaan jokaisella suomalaisella on metsään ja luontoon liittyviä muistoja ja kokemuksia, ja jokaisella on oma uniikki metsäsuhteensa ympäröivään luontoon. Metsäsuhdetta käsittelevässä selvityksessä 83 prosenttia vastaajista koki metsän henkilökohtaisesti tärkeäksi tai erittäin tärkeäksi.

Metsäsuhde tarkoittaa ihmisen omaa, henkilökohtaista ja kulttuurista suhdetta metsään. Tutkijat kuvaavat metsäsuhdetta yksilön, yhteisön, historian ja kulttuurin muodostamaksi kokonaisuudeksi. Se rakentuu kokemuksista, muistoista, tiedosta, arvoista, tarinoista ja käytännöistä, jotka myös siirtyvät sukupolvelta toiselle. Omien kokemustemme lisäksi metsäsuhteeseemme siis vaikuttavat myös menneiden sukupolvien kokemukset ja luontoarvot niistä kuulemiemme tarinoiden kautta. 

Metsä ei siis ole suomalaisille ainoastaan luonnonvara tai virkistysympäristö. Se voi olla myös paikka, jossa ihminen kokee yhteyttä itseensä, ympäristöönsä ja omaan historiaansa

Metsäsuhde on osa suomalaista kulttuuriperintöä

Metsät ovat suuri osa Suomen historiaa. Ne ovat on tarjonneet ihmisille ravintoa, turvaa, lämpöä, rakennusmateriaaleja ja toimeentuloa. Marjastus, sienestys, metsästys ja puiden hyödyntäminen ovat muovanneet ihmisten arkea ja osaamista sukupolvien ajan. Suomalaiset on jo kauan sitten tunnettu metsäkansana, joka selviytyy pohjoisen karuissa oloissa metsien ja soiden armoilla.

Samalla metsä on ollut ihmistä suurempien tarinoiden ympäristö. Kansanperinteessä metsään on liittynyt haltijoita, uskomuksia, kunnioitusta ja toisinaan pelkoakin. Metsä on ollut sekä elämän edellytys että ihmisen omaa ymmärrystä suurempi paikka. Vaikka metsänhaltijat ovat hyvin vanhaa kansanperinnettä, eivät tarinat haltijoiden kepposista ja metsänpeitosta ole vaipuneet unholaan.

Metsäsuhde ei kuitenkaan ole pysynyt muuttumattomana. Suomen yhteiskunnan muuttuessa myös metsän merkitys on muuttunut. Elannon lähteen rinnalle on noussut yhä vahvemmin virkistys, vapaa-aika ja luonnossa palautuminen. Nykyihminen ei välttämättä tarvitse metsää samalla tavoin kuin esi-isänsä, mutta metsällä on edelleen tärkeä paikka elämässämme.

Vaikka meidän ei enää tarvitse kerätä metsästä ruokaa selviytyäksemme talvesta (vaikka marjastus, sienestys, metsästys ja kalastus ovat edelleen osa lukemattomien suomalaisten arkea), voimme silti oppia tunnistamaan sen sieniä ja kasveja, lukemaan luontoa, liikkumaan metsässä turvallisesti ja ymmärtämään vuodenaikojen vaihtelua. Nämä taidot yhdistävät meitä aiempiin sukupolviin ja auttavat rakentamaan omanlaista metsäsuhdetta.

Metsäperintö ei ole vain menneisyyttä. Se on myös sitä, mitä itse päätämme siirtää eteenpäin. Tulevat sukupolvet saavat metsäperintönä meidän tarinamme.

Metsä opettaa kärsivällisyyttä ja perspektiiviä

Nykyihminen elää aikataulujen ja jatkuvien ilmoitusten rytmissä. Metsässä aika kulkee hitaammin.

Puiden kasvu mitataan vuosikymmenissä, sammal leviää hiiiiitaaaaaaastiiii ja vuodenajat seuraavat toisiaan ilman kiirettä. Metsän rytmi muistuttaa meitä siitä, että tärkeät asiat vievät usein aikaa. Lisäksi se voi auttaa meitä muistamaan, että aivan kuten luonnossa, myös omassa elämässä voi olla erilaisia kausia ja vaiheita. Aurinkoisia kesäpäiviä, sateisia välikausia ja levolle pyhitettyä kaamosta.

Metsässä myös huomaa helposti, kuinka vähän ihminen lopulta tarvitsee voidakseen hyvin. Kaikki tarvittava mahtuu taskuun tai rinkkaan retken pituudesta riippuen, aamu-usva, taivaan sini tai yötaivas ympäröi meidät syliinsä ja raikas metsän tuoksu sekoittuu kenties nuotion lempeään savuun. Monet tärkeimmistä asioista ovat loppujen lopuksi hyvin yksinkertaisia.

Metsässä ihminen ei ole pääosassa ja kaiken keskipisteenä, vaan tämä on vain osa suurempaa kokonaisuutta, osa luontoa. Tämä näkökulma voi olla vapauttava aikana, jolloin yksilöltä odotetaan jatkuvasti enemmän. Katsoessasi pitkälle loputtomalta tuntuvan mäntymetsän uumeniin tai yli aavan suon, voit tuntea itsesi ja murheesi pieniksi luonnon mittakaavassa. 

Päästä irti odotuksista

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, miksi tietyllä paikalla kasvaa runsaasti mustikkaa tai millaisessa ympäristössä erilaiset jäkälät viihtyvät? Entä oletko tunnistanut puun pelkästään sen rungosta tai lehtien muodosta? Metsä tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia oppia. Kasvien tunnistaminen, lintujen äänet ja vuodenaikojen muutokset tuovat ympäristöön aina jotakin uutta tutkittavaa.

Luonnontuntemus voi myös syventää metsäsuhdetta. Kun oppii tunnistamaan ympäristöään, metsä ei ole enää vain vihreä maisema. Siitä tulee paikka, jossa voi pysähtyä yksityiskohtien ja muutosten äärelle. Tutkimaan erilaisia sammalia ja kuuntelemaan luonnon moninaisia ääniä.

Yksityiskohtiin paneutuminen syventää myös hyvinvointia ja läsnäolon kokemuksia, jotka tukevat jaksamista arjessa. Läsnäolo ei tarkoita sitä, että ajatusten pitäisi lakata tai mielen muuttua täysin hiljaiseksi, vaan se voi olla vain huomion palauttamista siihen, mitä ympärillä tapahtuu juuri nyt.

Metsään mennään usein kävelemään, hiihtämään, marjastamaan tai retkeilemään, siis tekemään. Tekeminen voi tuoda iloa ja energiaa, mutta joskus on myös hyvä jättää tavoitteet hetkeksi sivuun. Voit istua kannolla tai kaatuneella puunrungolla, seurata taivaalla seilaavia pilviä tai pysähtyä kuuntelemaan tuulta puiden latvoissa. Voit kävellä lyhyen lenkin tai viipyä tutussa paikassa vain muutaman minuutin. Metsä voi muistuttaa, ettei jokaisen hetken tarvitse olla hyödyllinen jollakin mitattavalla tavalla.

Miten omaa metsäsuhdetta voi syventää arjessa?

Metsäsuhteen vahvistaminen ei vaadi pitkää vaellusta syvälle erämaahan tai muuttoa maalle metsän siimekseen. Stilten luontopalveluissa ja retkillä uppoudumme luonnon syliin ja pääsemme hetkeksi irti arjesta, mutta myös pienet, toistuvat teot ja kokemukset voivat auttaa luomaan yhteyttä lähiluontoon.

• Varaa aikaa lähimetsälle. Käy samassa paikassa eri vuodenaikoina ja seuraa, miten maisema muuttuu.
• Käytä aistejasi. Kuuntele, haistele, tunnustele ja katsele ympäristöäsi.
• Opettele yksi uusi luontotaito. Tunnista puulaji, opettele lukemaan karttaa tai tutustu vastuulliseen luonnonantimien keräämiseen ja käyttöön esimerkiksi Stilten villiyrttikursseilla
• Jaa kokemuksia. Lähde retkelle ystävän, lapsen tai läheisen kanssa. Keskustelkaa siitä, millaisia muistoja ja ajatuksia metsä herättää

Mikä on sinun suosikkimuistosi metsään liittyen?

Tutustu myös

Luontoretket ja elämykset – hetkiä metsässä ja vesillä, luonnon rytmissä.

Hyvinvointipalvelut ja hieronnat – kehon ja mielen palautumiseen.

Retriitit ja työpajat – kiireettömiä hetkiä luonnon, käsillä tekemisen ja yhdessäolon äärellä.

Tervetuloa voimaan hyvin luonnon äärelle!

-Anne-Mari, Stilte hieronta- ja luontopalvelut

Lisätietoa metsäsuhteesta:

Pynnönen ym. (2024): Suomalaisten aikuisten metsäsuhde: tuloksia tiedosta, kokemuksista ja toiminnasta

Yle (2020): Mitä metsä merkitsee suomalaisille? 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL, 2019): Ihmisen ja luonnon terveyttä ei voi erottaa toisistaan